Oma juttu Yhteystiedot
Arkimies

Kolumni: Rantatunnelista ilo irti!

20.04.2017 - 13:30

Nykyään on muodikasta pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Tamperelaisena koen hurjaa kiitollisuutta huristellessani rantatunnelin lävitse päivittäin töihin.

Jo hukkaputken suuaukolla minut valtaa outo vapauden tunne, kun sujahdan kotterollani maanalaiseen maailmaan. Hetken olen kuin äitini kohdussa jälleen, hetken elämälläni on suunta ja tarkoitus. Hetken olen piilossa muulta maailmalta ja saan ajaa hypnoottista väylää pitkin kosken alitse ja valoon.

Olo on kuin sukeltaisi pitkän viileän veden lävitse ja tulisi sieltä uutena ihmisenä pintaan. Suomen pisin maantietunneli on minulle päivittäisen hiljentymisen paikka ja hyvä tietoisuustaitojen treenikohde.

Kun hukkaputki avattiin marraskuussa, veimme turkulaiset vieraamme tunneliturneelle. Lapset hihkuivat riemuissaan kun ajoimme lukuisia kertoja Tammerkosken alitse.

Turkulaiset tosin irvailivat rakasta rööriämme makaavaksi Näsinneulaksi, tiukkasivat sinisen valon poliittisia merkityksiä ja päivittelivät putken kustannuksia. Mutta he ovatkin turkulaisia.

Olen ajanut rantatietä pitkin ainakin 25 vuotta eri paikkoihin Tampereelle. Milloin suuntanani on ollut yliopisto, milloin Keskussairaala, Kiinanmuuri tai Aamulehden työkeikat.

Rantatien ruuhkat ovat tulleet tutuksi ja olen ollut koko tuon 25 vuotta aina myöhässä jostakin. Muutamia kertoja olen karahtanut pollarien haaviin ja saanut mojovat sakot.

Vaan nyt on kaikki toisin. Reilut kaksi kilometriä pitkä tunneli lyhentää päivittäistä työmatkaani ainakin kymmenellä minuutilla. Olen miltei aina ajoissa ja edustan näin kunnollista tamperelaista ihmistyyppiä. Se on tosi helmeä. Kun en itse osannut ratkaista ajankäyttöpulmaani, Tampere teki sen puolestani.

Nyt odotan innolla tulevaisuutta, miten rantatunneli otetaan kokonaistaideteoksena käyttöön. Heijastetaanko sen seinille kaupungin uutisia, sarjiksia, Jokisen dekkareita, Viitaa, varjoteatteria tai drive in and out -lyhytelokuvia? Millaisia tempauksia sen reunamille tulee?

Miten käy Tampereen päivänä? Soiko tunnelissa Eput vai kaupunginorkesteri, tanssitaanko siellä letkajenkkaa, onko luvassa taidenäyttelyitä, juoksukilpailuja, verenpaineen mittauspisteitä, retriittejä, kirkollisia tapahtumia, siedätyshoitoa ahtaanpaikankammoisille tai pop up -ravintoloita?

Tampereen sisuksissa voisi olla aikamoinen näköalapaikka, kunhan vain pantaisiin porukalla toimeksi.

 

Kirsikka Arkimies
kirsikka.arkimies@gmail.com

Kirjoittaja on toimittaja ja psykoterapeutti.

 

Kommentit (2 kpl)

  1. 2
    Nimetön says:

    Ei uskoisi aikuisen kirjoittamaksi.

  2. 1
    onkohan says:

    psykoterapian tarpeessa

Jätä kommentti