Pienen kivijalkakaupan ovi käy tiheästi torstaina puolen päivän. Kaikkien ostoskassiin sujahtaa ainakin pussillinen smetanaa.
Aika monen asiakkaan puheen aksentissa on virolainen tai venäläinen korostus. Niin on myös Viron Herkkukaupan pitäjien Eila Pavilaisen ja Aleksandr Uspenskin puheessa.
Ailatuulikki Koorm oli hakemassa etenkin Peen-leipää, mutta hänen harmikseen se oli lopussa. Lisää oli tulossa perjantaina. Peen-leipä on tummaa, ja se on maustettu kuminalla. Kerrassaan herkullista, vahvistaa Eila Pavilainen.
Tampereella on ollut useitakin virolaisia ja venäläisiä ruokakauppoja, mutta ne ovat tulleet ja menneet. Viron Herkkukauppa on pysynyt pystyssä Hämeenpuistossa jo vuoden, ja sillä menee ihan hyvin.
– Minä olen kyllä syntyisin Suomesta, mutta olen asunut pitkään Eestissä. Tyttäreni käy yleensä minulle hakemassa täältä elintarvikkeita, koska minun on Irjalasta asti hankala kulkea täällä neljä kertaa leikatun polveni takia, kertoo Ailatuulikki Koorm.
Hän ostaa tietysti smetanaa – niin taitavat todellakin tehdä kaikki asiakkaat – ja seljankakeittoa. Hän kiinnostuu, kun kuulee toiselta asiakkaalta, että pelmenejäkin löytyy.
– Ei teillä sattumalta ole linnunpiimää. Se on niin hyvää, hän kysäisee.
Linnunpiimä on yksi suklaalaji. Sitä ei kuitenkaan kaupan runsaasta hyllystä löydy.
Tuotteet Tallinnasta ja Saksasta
Viron Herkkukauppa saa tavaratäydennystä kaksi kertaa viikossa tallinnalaisesta tukusta.
Eila Pavilainen on kaupassa aamupäivät ja hänen miehensä jatkaa iltaan. Yleensä aamupäivät ovat hiljaisempia.
– Joskus on niin kiirettä, ettei ehdi syödä tai juoda vesilasillista. Alussa kävi vähän suomalaisia, mutta nyt heitäkin on ilmaantunut asiakkaiksi. Suurin osa asiakaskunnasta on eestiläisiä tai venäläisiä.
Tallinnan tukun lisäksi ostetaan jotakin Saksasta. Ne ovat lähinnä venäläisiä tavaroita. Valikoimassa on mukana tuotteita myös Puolasta ja Ukrainasta. Hyvä menekki on ollut maitotaloustuotteilla, makkaralla, leivillä, kalalla, pakasteilla, pelmeneillä, hapankaalilla ja hapankurkuilla. Lähes kaikki tavarat ovat sellaisia, että niitä on muualta turha etsiä.
Erikoisia ”sipsejä”
Herkkukaupan uutuuksia ovat savustetut siankorvat. Herää kysymys, ovatko ne koirille vai ihmisille.
– Kyllä nämä ovat ihan ihmisille. Niitä napostellaan oluen kanssa, varsinkin miehet tekevät niin.
– Olimme mieheni kanssa jouluna Tallinnassa, ja hän sai näitä siellä. Mieheni sanoi heti, että näitä on saatava meidän kauppaan.
Savustettujen siankorvien vieressä on hyllyssä savustettua ja paistettua lohen nahkaa. Nekin ovat ”sipsejä”.
Päivi Vasara
Tomi Vuokola, kuvat
Moro, Hämeenpuisto






Siankorvat ovat herkkua, ainakin koirani mielestä. Itse seuraan katseella.
Nami nami, on muuten kumma ettei kotimainen teollisuus tartu tähän herkkuun.
Kuulosta hyvältä!
Koirankorvia kiinasta ne on.
kiinalaisia koirankorvia?
Onhan niitä valmistettu Suomessakin iät ja ajat koirille pureskeltavaksi.
Siankorvaa ja raanavettä, siinä on työttömän menyy..
Hyviähän ne on, muistan joskus -90-luvulla ostaneeni Tanskasta pussillisen, jollain reissulla. Ja mikäettei, rapeaksi paahdettu siankylkisiivu ja siitä juuri se uloin osahan on makoisin. Nahka, siis.
Edelliselle piskille kelpas vaan tuoreena, katso aika ilkeästi jos savustettua tai kuivattua tarjos :)
Jos on niin pöhkö että maksaa tonnin mummonmarkoissa lipusta kisakatsomoon, jonkun muovilätkän seuraamisesta, ostaa se todennäköisesti vaikka savustettuja pässikiveksiä nakertaakseen niitä jännityksessään. Muualla maailmassa nautitaan perinteisesti popcornia.