Viime viikolla Morossa kerrottiin Nekalan jäteasemalle tuoduista antiikkihuonekaluista, jotka loppujen lopuksi rikottiin säpäleiksi niiden pelastamista halunneen Sannan silmien edessä.
Heti torstaina toimitus sai yhteyden antiikkihuonekalujen viimeiseen omistajaan, joka tunnisti ne valokuvista.
– Me ostimme ne vuosi sitten Huuto.netistä ja kävimme hakemassa ne Teiskon vanhasta pappilasta. Ne olivat jo silloin tosi huonossa kunnossa.
Pappilassa niitä oli jo säilytetty ulkona. Parvekkeelle ne saivat häädön myös viimeisen omistajan kotona, sillä pöytä oli homeessa.
– Meillä oli tarkoitus kunnostaa pöytäryhmä, mutta sitten siihen ei löytynyt aikaa eikä paikkaa.
Viimeinen omistaja esiintyy mieluummin nimettömänä, koska hän ei halua leimautua dorkaksi, joka ei ymmärtänyt antiikkihuonekalujen arvon päälle, vaan toimitti ne kaatopaikalle.
– Olen itsekin työskennellyt vanhan tavaran kanssa, joten tiesin kyllä, että ne ovat vanhoja ja siksi arvokkaita.
Ex-omistaja on kierrätyksen kannattaja. Jos hänen omasta tuttavapiiristään olisi löytynyt joku, joka olisi ottanut ristikseen näiden huonekalujen melkoisen kunnostusprojektin, hän toki olisi ne antanut ilmaiseksi.
– En ottanut yhteyttä kierrätyskeskukseen tai hyväntekeväisyysjärjestöihin, koska kokemuksesta tiesin heidän hylkäävän kyseisen pöytäryhmän sen huonokuntoisuuden vuoksi.
Repsikkapalvelulla
Sinänsä antiikkihuonekalujen viimeistä omistajaa harmittaa, että niiden kohtalo oli rikkominen.
Vakavalla mielellä ne kuitenkin oli tarkoitettu Nekalan jäteasemalle. Ne haki tilauksesta Repsikkapalvelu, jota ylläpitää Pirkanmaan Jätehuolto. Repsikkapalvelu ottaa tuntiveloituksen. Huonekalut olivat siis siirtyneet Pirkanmaan Jätehuollon omaisuudeksi sen tien, kun ne oli ex-omistajan kotoa haettu.
– Ei voi kai vaatia, että Repsikkapalvelun työntekijät soittaisivat jäteasemalta entiselle omistajalle, saako nämä tavarat antaa eteenpäin, sillä muutoinhan heidän arvokas työaikansa kuluisi sanan levittyä puhelimessa puhumiseen.
– Jokaisen työpaikalla on omat sääntönsä; on asia erikseen ovatko ne asiallisia ja asianmukaisia.
Päivi Vasara
Moro, Siperia
Lue lisää torstain 17.11. Morosta!
Aiheesta aiemmin:
Jäteaseman työntekijä “noudatti sääntöjä”: iski antiikkikalusteet säpäleiksi!
4 
Loading ...
Js pyh. Itse kunnostin yli satavuotiaan homessa olevan pöydän uuteen käyttöön. Ei ollut lahonnut siis. Vähän viitseliäisyyttä niin saa uusiokäyttöön.
Suomalaisilla alkaa mennä sormi kohti keskikämmentä..
Pistäkää nyt töpinäksi ruikuttamisen sijaan ja hankkikaa HUUTOnetistä “arvokalusteita” ja ei kun kunnostamaan … tai jos ei tuu mitään viekää jäteasemalle poistoon, ettei mitättömällä tavaralla petetä enää ketään
Taas porataan maahan kaatunutta maitoa.
“Taidettiin nyt ensin hutkia ja sitten vasta tutkia tämän asian suhteen.”
No ei oo ensimmäinen kerta kun aamulehdessa kirjoitetaan jostain asiasta, vaikkei olla muistettu faktoja selvittää. Ainakin verkkosivuolle tuntuu tulevan juttuja ja myöhemmin julkaistaa uusi juttu asiaan liittyen, kun faktoja on selvinnyt.
Pitää muistaa että vanhojen arvokkaiden esineiden kunnostaminen on monen taitavan ammattilaisen työ. Toisille se on myös harrastus. Toki olette varmaan huomanneet mitä hintaa monista teidän halveksimistanne esineistä pyydetään ja maksetaan.
Taidettiin nyt ensin hutkia ja sitten vasta tutkia tämän asian suhteen. Ei olisi tämmöistä haloota tullut, jos oltaisiin jo alun perin mainittu, että huonekalut olivat homeessa ja siksi käyttökelvottomia. Tietysti montaa kierrätystä kannattavaa varmasti otti päähän, kun kuvien perusteella kunnostettavissa olevia kalusteita heivataan roskiin.
Eiköhän olisi anteeksipyyntö passeli tässä paikassa?
Pirkanmaan jätehuollon pitää ottaa työntekijöitänsä niskasta kiinni.
Työni puolesta käyn usein pirkanmaan eri kuntien aluejätepisteille viemässä jätteitä. Olen huomannut että työntekijät keräävät omiin pakettiautoihinsa käypää tavaraa edelleen myytäväksi esim. kirpputoreille.
Eräällä asemalla kysyin vahdilta josko voisin ottaa täysin ehjän poikien polkupyörän itselleni. Vahti sanoi jotta maksamalla hänelle 50 € saan viedä pyörän.
Toisella alueasemalla on taasen asemanhoitajan tuttuja nk “haaskoja” paikalla ratsaamassa ja keräämässä ihmisten tuomia tavaroita. Paras “haaska” vei suoraan kärrystäni kupariromun jota olin laittamassa metallikeräykseen.
Eli onko jäteasemien hoitajilla “oma lehmä ojassa”, tai jonkin sortin kateus.
Erään asemanhoitajan autotallissa on enemmän tavaraa kuin asemalla konsanaan…
“No jo on ihmisillä ongelmat nykymaailman ajassa, jotkut helkatin antiikkikalusteet! Voi taivas tätä aivottomuuden aikakautta…”
Perussuomalainen taas selvästi kommentoimassa asioita, mistä ei mitään ymmärrä.
Jäteasemat eivät myy mitään. Piste. Työntekijät eivät “syö kuormasta”. Piste. Eikö hämäläiseen mielenlaatuun istu mitenkään tällainen simppeli hallinnollinen fakta?
Jos haluatte ostaa/myydä mitä tahansa romua, netti on täynnä ilmaisia osto- ja myyntipaikkoja teille hyvät ihmiset. Tehkää hyvin.
Omistaja vei ne jäteasemalle koska halusi että ne tuhotaan. Minäkin vien sinne vanhoja romujani koska haluan että ne hävitetään. En halua että joku tonkii tavaroitani.
Työntekijä teki oikein kun pisti palasiksi ne homeiset vanhat romut niinkuin työnantaja on käskenyt! Piste.
Mitä siitä tulisi jos bussikuskitkin alkaisivat kierteleen bussilla jossain s-marketin parkkiksilla kun sirpa kuuli että sielä on halpaa kahvia, ei sen nyt niin väliä että työnantajan ohje on että ajetaan vaan pysäkiltä pysäkille
Niissä esiintyvä home on yleensä pintahometta joten
se ei entisöiniä haittaa,sen saa käsittelyllä pois.
Umpihomeista puuta en ole nähnyt vielä koskaan,
ainoastaan umpilahoja. 100-vuotta sitten puun laatu
oli ihan toista kuin tänään, puusepät tekivätikuis-
ta, koska ei tunnettu sanaa kierrätys. Jäteasemien
kannattaisi myydä tällaiset korjauskelpoisetjollain
muodollisella hinnalla halukkaille ostajille. Tuos-
takin ryhmästä olisi saanut parikymppiä kevyesti
jäteyhtiön kassaan ja kaikille olisi jäänyt muka-
vampi mieli. Jos joku jotain todella haluaa, niin
kylla se siitä pienen korvauksen maksaa.
Kaikki hyvä vanha tavara vaan palasiksi ja kaatopaikalle – sitä se on nykymeininki. Nekalan varikoltakaan ei saa mitään ottaa, lavat täynnä hyvää tavaraa (kuten taulutelkkareita ym jotka saisi euron konkat vaihtamalla vuosiksi toimimaan). Nykymeininki on hienoa !
Voi hitto, mistä te ihmiset ruikutatte: Huonekaluja, kuten ihmisiäkin tulee aina uusia = kaikki on korvattavissa = mikään – kukaan :-O eipä taida olla korvaamaton ?
Puun pinnalla olevan homeen pystyy kyllä poistamaan. Kun olosuhteet muutetaan homeelle epäsopiviksi, home ei palaa takaisin ja tuhoa pöydän omistajan terveyttä salakavalasti. On hieman eri asia altistua pitkäkestoisesti homeelle rakennusvaurion yhteydessä, kuin omistaa jokin yksittäinen antiikkiesine. Tuolien verhoilut olisi myös ollut mahdollista uusia.
Eri asia jos kalusteet ovat seisoneet ulkona ja lahonneet. Silloinkin arvokkaasta antiikkiesineestä saattaa olla kannattavaa uusia lahonneet osat ja säästää mitä säästettävissä on. En osaa sanoa olivatko nämä kalusteet arvokkaita. Mahdollisesti, kun ovat peräisin pappilasta.
Entinen omistaja voi nyt rauhassa tuudittautua siihen ajatukseen, että nakkasi roskiin turhaa roinaa, jos se mieltä helpottaa. Todellisuudessa sinne saattoi kyllä mennä selvää rahaa, mutta mennyt mikä mennyt.
“No jo on ihmisillä ongelmat nykymaailman ajassa, jotkut helkatin antiikkikalusteet! Voi taivas tätä aivottomuuden aikakautta…
Ja lehdillä ihan selvästi myös tärkeetä kirjoitettavaa :D”
Tärkeintä on kuluttaa ja hommata kaikki uutena. Tämä on nykyinen tomintaperiaate joka asiassa. Kaikk ei halua Ikean/Maskun kertakäyttöhuonekaluja yms
Ei Suomessa ole edes kulttuuria, jota pitäisi suojella. Tuodaan ennen hienoa monikulttuuria tänne ulkomaasta, maksoi mitä maksoi!
Taas näyttää olevan pulaa oikeista uutisista kun päivästä toiseen väännetään juttua pöydästä ja muutamasta tuolista.
Itse kyllä valitsisin kohteliaan huomenta toivottavan naapurin sijaan sellaisen, joka osaa korjata vanhoja huonekaluja ja pientä korvausta vastaan korjaa muidenkin kaluja. Sehän se vasta kohteliasta olisi ja pääsisi heittämästä vanhoja kalusteita jätevuorta kasvattamaan.
Kannattaisiko herätä jo todellisuuteen? Maailmassa lienee jotakin tähdellisempää, kuin homeisten huonekalujen pelastaminen. Aloitettaisiinko vaikka ensiksi lähimmäisen hyvinvoinnista? Hyvän huomenen kuuleminen aamutuimaan naapurin suusta tuntuisi aika mukavalta yllätykseltä.
Tuolit eivät.
nääkyy nyttenkin olevan ulkona missä ne lahoo varmasti kun ne ei kestä kosteutta
On hyvä olla huolissaan vanhasta historiallisesta ympäristöstä ja siihen kuuluvasta irtaimistosta. Oli hienoa lukea kaikkia niitä pöydän ja tuolien kirvoittamia mielipiteitä. Kun nyt on selvinnyt pilkottujen kalusteiden todellisuus – homeisia, voin kertoa oman tarinani.
Minulla oli itselleni viehättävästi kalustettu kaksio, kerrostalossa. Huoneistossa oli pesuhuoneesta alkanut vesivahinko ja se levisi muualle huoneistoon. Syntyi home, joka aiheutti minulle keuhkojen pilaantumisen. Kaikki asunnossa olleet kalusteet ja tekstiilit, kirjat, valokuvat jouduin hävityttämään, koska olivat muuttuneet minulle vaarallisiksi, keuhkoni eivät niitä kestäneet. Siinä meni siihenastisen elämäni muistot ja irtaimisto, kaatopaikalle.
Eli te jotka ihmettelette arvokkaiden kalusteiden hävittämistä saatte olla kiitollisia hävittäjälle, luopujalle. Teillä on vielä terveet keuhkot.
Hengittäkää terveinä. Hyvää joulunalusaikaa.
No jo on ihmisillä ongelmat nykymaailman ajassa, jotkut helkatin antiikkikalusteet! Voi taivas tätä aivottomuuden aikakautta…
Ja lehdillä ihan selvästi myös tärkeetä kirjoitettavaa :D
Olisi tosi paljon kiinnostanut ostaa nämä. Tosi harmi kun näin kävi. Olisin entisöinyt itse. HIENOT OLI !
Olisihan ne voinut laittaa syrjään ja katsoa olisiko joku ne kenties halunnut poikkeustapauksena itselleen, tässä oli vain noudatettu sääntöjä pilkuntarkasti.
eikö ole kuitenkin että Repsikkapalvelu hoitaa työn tuntihinnalla?Ehkä tarpeettomankin pakkokierrätyskierroksen joutuisi maksamaan toimeksiantaja
Puisista huonekaluista homeen saa pois. Home elää puun PINNALLA ja kosteudessa. Huonekalua on siis aikaisemmin varastoitu kosteassa tilassa/ homeelle otollisissa olosuhteissa. Pinnan homepesu ja entisöinti olisi poistanut ongelman. Ottakaa ihmiset selvää asioista.
Antiikki -antiikki! Aitoa antiikkia on vain alkuperäinen ja korjaamaton, vaikka kolhiintunut. Home sen sijaan on tosi vaarallista myös huonekaluissa,kuten myös tekstiileissä, asunnoissa, samassa tilassa ei voisi asua. Koskaan ei voisi olla varma, onko lopullisesti saatu poistettua. Siis hävitettäväksi sellaiset huonekalut.
“Repsikka-palvelu pitäisi ohjeistaa siten, että kierrätystavara viedään omistajan luvan saamisen jälkeen kierrätyskeskukseen.”
Jos pöytä on homeessa ja maalit noin repsottaa niin ei kierrätyskeskukset niitä huoli. Sinne kelpaa vain tavara jonka joku voi ottaa käyttöön ilman suurempia kunnostusoperaatioita. Repsikkapalvelun tarkoitus on kuljettaa jätteet jäteasemalle. Ei siis toimia tavarataksina että “minnekkäs viedään”.
Ei kaikki vanha ole aina automaattisesti arvokasta. Joskus voi käyttää myös omaa järkeään ja vähän miettiä onko esim. tässä tapauksessa järkeä lähteä kunnostamaan noinkin huonokuntoisia kaluja vai tehdä vaikka samaan vaivaan suomalaisena käsityönä kokonaan uudet, joista sitten sadan vuoden kuluttua kiistellään lehtien palstoilla. Ajatusleikkinä vielä kysyttäköön, että mikä on ylin sallittu uuden puutavaran prosenttiosuus korjauksessa jotta tuota voidaan vielä kutsua antiikiksi (ajatellen jos esim. pöydästä vaihtaa kannen, eihän siinä ole kuin kaksi vanhaa jalkaa jäljellä)? Myös uudistuotantona saa massiivipuisia huonekaluja ja vieläpä vaikka ihan omilla mitoilla ja designillä, puusepät eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon
Miten muuten tuollaisen homepöydän ois saanut kunnostettua? Pitäiskö siitä vaihtaa kaikki puuosat?
No, kuvista on vaikea saada ihan tarkkaa käsitystä, kuinka huonossa kunnossa ne todella olivat. Jotenkin uskon tuota omistajaa, joka sanoo, että ei niitä olisi huolittu. Tässä on nyt käytetty harkintaa, ja ulkopuolisten on vaikea siihen sanoa mitään.
Luulisi että joku kierrätyskeskus olisi huolinut sata vuotta vanhat antiikkikalusteet, vaikka olivatkin huonokuntoisia. Eivät ne kierrätyskalusteet yleensäkään ihan priimakunnossa ole.
Olisi se silti ollut entistettävissä, vaikka omistajalla ei paikkaa ja aikaa ollutkaan. Repsikka-palvelu pitäisi ohjeistaa siten, että kierrätystavara viedään omistajan luvan saamisen jälkeen kierrätyskeskukseen.